Osallisuus ja perustoiminnot

Perustoiminnot kattavat suurimman osan päivästä päiväkodissa. Perustoiminnoista käytetään sekä kirjallisuudessa että käytännössä monia erilaisia käsitteitä (Kettukangas & Härkönen 2014, 96-97). Useimmiten käytetään käsitettä perushoito, joka viittaa kuitenkin aikuisen toimintaan lapsen ollessa kohteena. Perustoimintojen yhtenä keskeisenä tavoitteena on omatoimisuus. Lapsen kehitys ja oppiminen, mutta myös osallisuus mahdollistuvat perustoiminnoissa. Perustoimintoja ovat päiväkotiin tuleminen ja lähteminen, pukeminen ja riisuminen, wc-toiminnot, peseytyminen ja siistiytyminen, siirtymätilanteet, ulkoilu, ruokailu, nukkuminen ja lepäminen ja vapaa toiminta. (Kettukangas ym. 2014, 103-105)

Pukeminen ja riisuminen

Lapsella on päiväkodin eteisessä yleensä oma paikka, kaappi tai lokero, joka tuo turvallisuutta. Lasten omatoimisuutta vahvistavat rauhallinen ja kiireetön tilanne eteisessä. Sitä edesauttaa porrastettu pukeutuminen pienryhmissä. Osallisuutta lisää valintojen tekeminen mahdollisuuksien mukaan. Yhdessä voidaan miettiä, mitä kannattaa pukea päälle, missä järjestyksessä ja miksi. Pienten päätösten tekeminen vahvistaa lapsen luottamusta omiin taitoihin. Lapsia kannattaa ohjata auttamaan kaveria. (Kettukangas ym. 2014, 106-107.) Hintsala kertoo Koskikujan päiväkodista esimerkkejä (Mäkitalo, Nevanen, Ojala, Tavast, Venninen & Vilpas 2011, 76-77), miten lapsi saa itse päättää, minkä verran (ja missä) vaatteita riisuu päivälevolle mennessä. Isompien lasten kanssa voidaan keskustella, mitä lapsi aikoo pihalla leikkiä ja tarvitseeko hän niissä leikeissä kuravaatteita.

Ulkoilu

Kuva: DarenMehl (Pixabay)

Ulkoiluissa lasten osallisuus toteutuu melko hyvin. Lapset saavat valita missä, mitä ja kenen kanssa leikkivät. Päiväkodin pihasäännöt mahdollistavat tai rajoittavat osallisuutta. Kettukangas ym. (2014) kertoo Siren-Tiusasen (2004) tutkimuksesta, miten aikuisten sijoittuminen ja toiminta pihalla vaikuttavat lapseen. Seisoskelevat aikuiset passivoivat myös lapsia. Jos aikuinen osallistuu esimerkiksi lumiukon tekoon, hän saa nopeasti paljon lapsia ympärilleen. (Kettukangas ym. 2014, 108.) Koskikujan päiväkodissa Vantaalla lasten osallisuutta lisättiin kysymällä pienryhmiltä, missä lapset haluavat ulkoilla (Mäkitalo ym. 2011, 79)

Ruokailu

Yhteiset ruokailut tarjoavat hyviä mahdollisuuksia lisätä lasten osallisuutta, kun aikuinen ruokailee samassa pöydässä lasten kanssa. Myös aamu- ja välipalalla aikuinen voi istua lasten viereen. Sijoittuminen lapsen kanssa samalle tasolle antaa mahdollisuuden kuuntelemiseen ja osallisuuteen (Kettukangas ym. 2014). Ruokapöytäkeskusteluissa voidaan yhdessä ideoida tulevaa toimintaa. Esimerkiksi omatoiminen leivän voitelu erillisessä pöydässä antaa samalla mahdollisuuden liikkumiseen ruokailun aikana. Aikuiset kuuntelevat tarkasti lasten toiveita ruoka-annoksen koosta ja asettelusta lautaselle, tai istumapaikasta välipalapöydässä (Mäkitalo ym. 2011, 76). 

Lepo

Kuva: dagon_ (Pixabay)

Riittävä lepo on tarpeellinen kaikille lapsille, myös niille jotka eivät nuku. Päivälevolle mennessä tärkeää on jokaisen lapsen yksilöllinen huomioiminen. Lepohetkiä voi suunnitella yhdessä lasten kanssa ja käyttää lepohetkellä lasten valitsemia satuja ja musiikkia. (Kettukangas ym. 2014, 110.) Lepohetken aikana voidaan myös yhdistää eri ryhmien tiloja niin, että yhdessä huoneessa ovat ne jotka nukkuvat, toisessa ne jotka lepäävät satua ym. kuunnellen.

Vapaa toiminta

Jokaiseen päivään tulee sisältyä hetkiä, jolloin lapsi saa valita mitä tekee, vai tekeekö mitään. Päiväkodista tulisi löytyä paikka, jossa saa olla myös yksin tarvittaessa. Lapsi voi tarvita aikaa ajatella ja tehdä päätös toiminnasta. Lelujen, välineiden ja materiaalin tulisi olla lasten saatavilla. (Kettukangas ym. 2014, 110-111.) Leikkiympäristöjä voidaan suunnitella ja järjestää yhdessä lasten kanssa (Mäkitalo ym. 2011, 78). Leikkitauluun tulevat kuvat voidaan valita yhdessä lasten kanssa. Vapaan leikin hetkinä lapset saavatkin usein valita tekemisensä, leikkikaverit ja keskustelunaiheet. Aikuisilla on näissä tilanteissa erinomainen tilaisuus olla läsnä ja kuunnella lasten ajatuksia. (Estola, E. & Puroila, A-M. 2013, 65.)