"Mitä kuuluu?" - nimisessä kirjassaan (Roos, 2016) Piia Roos kertoo varhaiskasvatuksen alaan kuuluvan väitöstutkimuksensa tuloksista. "Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta" -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapset kertovat päiväkodin arjesta ja miten arki jäsentyy lasten mielissä. Kuten tutkimuksen ohjaaja, professori Eeva Hujala toteaa kirjan takakannessa "lapsen äänen kuuleminen ja sen vieminen osaksi pedagogiikan suunnittelua, toteutusta ja arviointia on tämän päivän varhaiskasvatuksen yksi keskeisimpiä haasteita." Lasten kertomuksissa tärkeimmäksi asiaksi nousivat ystävät ja leikki. Myös päiväkodin aikuiset koettiin tärkeinä, lähinnä toiminnan järjestäjinä ja järjestyksen ylläpitäjinä. Aikuisten ja lasten väliseen vuorovaikutukseen tulisi tämän ja monien muiden tutkimusten mukaan kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimuksen mukaan lapset kokivat omat vaikuttamismahdollisuutensa pieniksi suhteessa päiväkodissa vallitseviin toiminnan rakenteisiin. Tulosten mukaan lapsen ääni ei tule kuulluksi riittävästi päiväkotiarjessa, vaikka lapsen osallisuuteen onkin viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Arkeen tarvitaan lisää lapselle luonteenomaisia ja luonnollisia osallistumisen tilaisuuksia ja paikkoja. Roos kuuluttaa myös lasten ja aikuisten yhteisen leikillisyyden perään. (Roos 2015, 8.)
Vuorovaikutus on osallisuuden, kuten yleisesti kasvatuksenkin, perusta. Aikuisella on aina päävastuu vuorovaikutuksesta, koska lapsi vasta harjoittelee sitä. Vuorovaikutukseen pitäisi panostaa kaikilla tasoilla, niin aikuisen ja lapsen, lasten keskinäiseen kuin aikuisten väliseenkin. Vuorovaikutukseen tulisi panostaa niin kahdenkeskisissä tilanteissa, kuin ryhmätilanteissakin. Aikuisen tulisi tavoittaa lapsen näkökulma asioihin. Silloin lapsi voi kokea aitoa osallisuutta. Lapsen on saatava kokemus, että hän tulee kuulluksi ja siten hyväksytyksi. Lapsia tulee kannustaa vuorovaikutukseen ja omien ajatusten ja mielipiteiden ilmaisemiseen. (Roos 2016, 55-56).
Roosin (2016, 54) mukaan Kataja (2014) märittelee osallisuuden tavoitteeksi kasvattaa aktiivisia, ajattelevia, itseensä luottavia ja toiset huomioon ottavia lapsia. Nämä tavoitteet eivät toteudu, jos lasten on päiväkodissa aina mukauduttava aikuisten päätöksiin. Sen sijaan aikuisten tulee rohkaista ja auttaa lasta ottamaan ja kantamaan vastuuta. Aikuisten tulee antaa mahdollisuuksia ja tilaa tämän harjoittelulle lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen sopivasti. Lasta tulee kannustaa kertomaan ajatuksistaan, havainnoistaan, mielipiteistään, toiveistaan ja ideoistaan. (Roos 2016, 54.)
Piia Roosin väitöstutkimus on luettavissa tästä.
